Luomumpi levite...

Tänään olen viettänyt päivää ylhäisessä yksinäisyydessäni, isännän ja lasten sekä mummin ja serkun, huvipuistoillessa Linnanmäellä. Koiraamme ei voi jättää yksin koko päiväksi ja emme tällä kertaa viitsineet kysyä hoitajaa, joten minä sain ihan tervetulleen rennon päivän kotosalla. Jonka kerrankin maltoin pyhittää levolle, lueskelin uutta Viherpiha-lehteä ja muutamia blogeja keinussa loikoillen. Tehtiin koiran kanssa pitkä lenkki. Lounaaksi söin salaattia, johon ainekset oli kerätty omasta puutarhasta. Jäävuorisalaattia, rucolaa, kirsikkatomaatteja, avomaankurkkua ja ruohosipulia. Kaupasta sitten vähän lohta mukaan. Miten kaikki itse kasvatettu maistuukin paljon paremmalta kuin kaupasta ostettu!

 

 



Minua on aina inhottanut teolliset, kovetettuja rasvoja sisältävät margariinit, mutta pelkän voin käyttö leivällä on epäkäytännöllistä. Sain ystävältäni tämän reseptin ja tätä levitettä olemme käyttäneet leivällä jo pitkään. Se on koostumukseltaan, suoraan jääkaapista otettuna, sopivan pehmeää.

 



Käyttämällä kylmäpuristettua rypsiöljyä saa hienon voimakkaamman maun levitteeseen, toki voit käyttää myös tavallista. Mieltymyksen mukaan voi käyttää myös muita öljyjä, esim. oliiviöljy. Olen käyttänyt tavallista voita, luomu voi kun on niin kallista, mutta ehkä satsaan siihenkin vielä.

Tässä ohje:
500g voita
3 dl valitsemaasi öljyä
2 dl vettä

Anna voin pehmetä huoneenlämmössä, palastele ja lisää öljy. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi, lisää vesi. Halutessasi voit vielä maustaa levitteen, esim. valkosipulia olen joskus käyttänyt.

Sitten rasiaan ja jääkaappiin. Ystäväni on myös pakastanut tätä ja kuulemma hyvin toimii pakkasesta sulatettuna. Meidän kokoisessa perheessä tämä satsi kuluu kuitenkin niin nopeasti ettei ole vaaraa että menisi pilalle.

Välillä käytämme leivän päällä myös jotain maustettua öljyä, esim. valkosipulilla maustettua kylmäpuristettua oliiviöljyä.

Mukavaa iltaa teille, itse odottelen täällä Helsingin matkalaisia kotiin.

Kun asiat eivät mene niinkuin olit ajatellut...



Onko asiat menneet joskus toisin kuin olet ajatellut? Minulla on käynyt useamman kerran niin. En nyt tässä puhu todella vakavista asioista, vaan vähän pienemmistä, mutta kuitenkin asioista jotka harmittavat. Kuten nyt vaikka tämän kesän kylmät ja pilviset säät. Itse rakastan aurinkoa, lämpöä ja valoa. Talvet ovat minulle kylmyyden ja pimeyden takia vaikeita, usein vitsailenkin että olen syntynyt väärään maahan. 

 

 

 

Niin kävi myös Pioniunikkojen kanssa, jotka kylvin keväällä. Rakastan vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia. Hentoja ja romanttisia värejä. Näitä pussin kyljessä luvattiin. Kuitenkin, ensi pettymyksen jälkeen, katsoin tarkemmin näitä nuppunsa avanneita yllätyksiä. Aloin näkemään niiden dramaattisen, katseen naulitsevat kauneuden. Kieltämättä minulle tulee tuosta tumman fuksianpunaisesta väristä mieleen "pahan kuningattaren puutarha", mutta olen nauttinut näiden dramaattisten kaunottarien satumaisesta kukinnasta sekä innolla odottanut millainen yllätys seuraavasta nupusta aukeaa. Nämä kukat eivät todellakaan olleet sitä mitä suunnittelin, mutta kun asiat eivät menneet niin kuin odotin, olen saanutkin ihastella näitä erikoisia kaunottaria puutarhassani.

 

Kukinnasta nauttimisesta pääsemmekin tuohon tekstini aloitukseen eli kesän viileään  säähän. Viileän sään takia eri kasvien kukinnasta on saanut nauttia pidempään kuin hellekesinä. Sateiset päivät ovat saaneet pohtimaan erilaista tekemistä lasten kanssa ja meille onkin jäänyt hauskoja muistoja kesältä mm. telttailemisesta sisällä. Tekemistä miettiessä netistä löytyi erikoisempia reseptejä, kokeilimme ruusuveden tekemistä josta saikin minulle ihanaa kasvovettä ja pikkuneidille turvallista hajuvettä. Törmäsin ohjeeseen tehdä Horsmankukkajuomaa, jota kokeilimmekin ja ihmetellen maistelimme kuinka kukista voi saada näin hienon makuista mehua. Monta muutakin hauskaa muistoa on jäänyt tältä kesältä ja vielähän tässä on kesää jäljellä ehkä myös niitä lämpimiä päiviä. Iloitaan niistä ja koetetaan löytää hyvää myös niistä päivistä ja asioista jotka eivät menneet ihan niin kuin ajattelimme.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja iloista uutta viikkoa! 

 

 

 

Kirjoittamisesta harrastus

Oletko ajatellut alkaa kirjoittamaan blogia, sinulla on niin mukavia ideoita? Kysyi serkkuni jo vuosi sitten. Lievästi autistisen tyttäremme vuoksi elämämme on melko kotiin keskittynyttä. Kodin ulkopuolisia harrastuksia minulla ei elämän tilanteemme takia ole. Rakas harrastukseni on ollut jo muutaman vuoden ajan puutarhanhoito, josta aloin nyt kesällä pitämään Instagram tiliä  Ruusukaaren_alla. Kirjoittelin joidenkin kuvien yhteyteen pieniä tarinoita ja silloin ajatus blogista nousi mieleeni. Olen lapsesta lähtien pitänyt kirjoittamisesta ja bloggaaminen puutarhan hoidosta voisi ollakin mukava harrastus.

Ruusukaaren alla ei kuitenkaan tule olemaan vain puutarhablogi. Se tulee olemaan kirjoituksia minulle tärkeistä asioista, Amerikan-suomalaisuudesta, kolmen lapsen äidin elämästä, elämästä erityislapsen äitinä ja omaishoitajana, Aspergerin syndroomasta, elämästä aistiyliherkkyyden kanssa, pyrkimyksestä mahdollisimman kemikaalittomaan ja luonnonmukaiseen elämään, kotoilusta ja sisustamisesta kotoisan hauskaan mummolatyyliin. Varmasti tullaan laittamaan ruokaa niin Suomi kuin Amerikan tyyliin, leipomaan sekä kokeilemaan gluteenittomia reseptejä. Hoidetaan perheen, vähitellen lisääntynyttä, lemmikkilaumaa. Kokeillaan luonnonmukaisia tuotteita niin siivoukseen, pyykinpesuun kuin puutarhaan. Kokeillaan kotikosmetiikkaa ja etsitään hyviä luonnonkosmetiikkatuotteita.

Tervetuloa matkaan mukaan!