Pitkästä aikaa tulin avanneeksi läppärin, joka olikin hautautunut kirjojen alle, varmaan ihan hyväkin juttu. Instaa olen kyllä päivitellyt ahkerasti, kun tykkään kuvia ottaa. No mitä meille kuuluu? Meillä ollaan eletty putkiremontin ja karmean kaaoksen keskellä. Varastotiloja ja ruokakaappeja piti tyhjentää remonttimiesten tieltä ja kaikelle tavaralle, jota meiltä kummasti vieläkin löytyy, keksiä väliaikaisia paikkoja. Sen kummempia väliaikaisia säilytystiloja kun emme omista, niin kaikki on mukavasti kasattu olohuoneeseen, joka on ainoa huone jota remontti ei koske.
Itse kun rakastan minimalistista tyyliä, tämä hallitsematon kaaos saa aivotkin hallitsemattomaan kaaokseen. Inspiraatiota kirjoittamiseen, eikä oikein muuhunkaan ole ollut. Toisaalta remontti tuo hyvän mahdollisuuden käydä meidän loputkin tavarat läpi ja laittaa kiertoon kaikki tarpeeton. Miehelläni ja minulla on haaveena asua jossain vaiheessa mahdollisimman yksinkertaisesti, luonnon keskellä. Tilaa ja tavaraa vain juuri se tarpeellinen. Tällä hetkellä kolme lasta ja etenkin vanhimman lapsen erityistarpeet kuitenkin asettavat omat vaatimukset asumiselle. Tilaa meillä ei turhaa juuri nytkään ole ja onneksi iso piha suo vähän luontoa ympärille ja mahdollisuuden keittiöpuutarhaan, marjapensaisiin ja hedelmäpuihin.
Entä sitten tämän hetken tavoitteeni, elämän yksinkertaistaminen/hidastaminen ja luonnonmukaisuuteen pyrkiminen?
Tavarasta luopumista ollaan kyllä harrastettu jo vuoden ajan. Hissukseen, koska emme ole halunneet vaan heittää pois hyvää tavaraa, vaan myydä tai lahjoittaa tarvitseville. Facebook ryhmien kautta uudet omistajat tavaralle on kyllä löytynyt hyvinkin nopeasti. Päättämämme ostolakko on pitänyt hyvin, eikä uutta tavaraa ole tullut tilalle ja vapauden tunne on mahtava. Rakastan kyllä kauniita vaatteita edelleen, onneksi olemme siskoni kanssa saman kokoiset ja vaatteita vaihtelemalla saa aina välillä jotain "uutta" kivaa, vaatemäärän lisääntymättä sekä rahapussia laihduttamatta.
Alkaneessa syksyssä olen erityisen tyytyväinen siihen että lastemme harrastukset löytyivät kävelyetäisyydeltä kodistamme. Kolmen lapsen harrastuksiin kuljetukset plus vanhimman lääkäri/terapia kuljetukset ovat olleet melkoinen aika/bensa syöppö ja stressitekijä. Loppusyksystä siirrymme lääkäriasioissakin "omalle puolelle kaupunkia". Nämä asiat rauhoittaa elämäämme mukavasti ja vähentävät auton tarvetta. Toisen auton pois laittamistakin on tässä ajatustasolla väläytelty, katsotaan nyt...
Ekologisempaan ja kemikaalittomampaan elämään siirtymisen projekteja on meneillään useampikin, niistä myöhemmin lisää.
Kotoa ollaan koitettu pysyä tiukasti pois remonttimiesten tieltä ja onneksi ilmat ovat välillä suosineet ulkoilua ja marjastusta. Rakastan liikkua metsässä, siellä rauhoitun ja aivot sekä aistit lepäävät. Onneksi meiltä on vain muutamia kymmeniä metrejä metsäteiden alkuun ja innokas karhukoiramix kaverina. Postauksen kuvituksena tällä kertaa lempimaisemiani.
Nauttikaahan syksystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti