Someahdistusta ja satokautta

Pensasmustikkaa ja kuukausimansikkaa

Puolentoista litran pullo ja ennätyskurpitsa

Ajattelin kirjoittaa muutamia pohdintojani nykyisestä suhtautumisestani somemaailmaan ja esitellä meidän satokauden kuvia.

Sosiaalinen media on nykypäivää ja joihinkin tarkoituksiin ihan hyväkin. Tunnen että meillä vanhemmilla on ihan vastuu opetella käyttämään sosiaalista mediaa, että osaamme opastaa ja valvoa lapsiamme siinä maailmassa.

"Hitaampaa" elämää tavoitellessani, päädyin kuitenkin sulkemaan henkilökohtaisen ig tilini ja Facebook-tiliäkin käytän nykyään vain tiedon etsimiseen eri aiheisista ryhmistä. Miksi sitten?



Perunan nostoa



Kuukausimansikasta sai satoa koko kesän

 Alun perin lähdin ig maailmaan vain jakaakseni lasten kuvia lähimmille sukulaisilleni, mutta niinhän siinä kävi että juttu lähti käsistä ja lopulta seuraajia ja seurattavia oli ihan liikaa.

Jotenkin vielä onnistuin kehittämään syyllisyyden tunteen itselleni jos en kaikkia kuvia katsonut ja "tykännyt". Olihan tuo kuvavirran seuraaminen myös jotenkin koukuttavaa. Huomasin että keskittymiskykyni on selkeästi heikentynyt mietin että johtuuko se nykyajan informaatiotulvasta.





 

Itseäni alkoi myös ärsyttää somen kiiltokuvamaisuus, ei nyt välttämättä muiden kohdalla, vaan ihan omalla kohdallani. Sekä se että kamera kädessä piti olla joka paikassa ja huomasin oikein miettiväni että tästähän saa hienon kuvan someen. Pysähdyin pohtimaan, että ehkä niistä hienoista hetkistä olisi vaan parempi nauttia siinä hetkessä rauhassa ja tallettaa ne sydämeen eikä someen kaikkien katsottaviksi. Mitä sillä edes loppujen lopuksi haen että ne omat hienoimmat hetket ja omat tai lasten poseeraukset laitetaan jatkuvasti ison seuraaja joukon nähtäville, joukossa ehkä ihmisiä joita ei olla edes henkilökohtaisesti tavattu.

Ihmisten elämän seuraaminen somessa alkoi tuntua raskaalta ja mietinkin että pitääkö oikeasti pysyä kärryillä jokaisen puolitutun elämässä. Ne hyvät ystävät sitten kertovat kuulumisensa ihan henkilökohtaisesti.



Ruusupapu



Keltaista kesäkurpitsaa ja pensaspapuja

Yhtenä somekanavana, jonka koen erityisen ärsyttäväksi, on WhatsApp-ryhmät. Kuuluin hetken aikaa yhteen sellaiseen, perusajatukseltaan ihan hyvään, erityislasten vanhempien vertaistukiryhmään. Verrattuna Facebook-ryhmiin, WhatsApp-ryhmistä informaatiotulva suorastaan hyökkää päälle puhelimen kautta. Facebook-ryhmään mennään etsimään ja kysymään tietoa, kun taas WhatsApp-ryhmä tuo postauksia puhelimeen jatkuvasti. Kuinka joskus sitä kaipaakaan vanhaa kunnon Nokiaa, joka oli vain puhelin matopeli extralla...  Koin tiedon etsimisen WhatsApp-ryhmästä hankalaksi, vastauksia useampiin kysymyksiin tulvi ryhmään ja keskustelua käytiin hyvin kirjavista aiheista, jotka ei liittyneet asiaan jonka vuoksi ryhmä oli perustettu. Suuren internetin vertaistukijoukon kanssa keskustelun sijasta, olen kokenut huomattavasti hyödyllisemmiksi henkilökohtaiset keskustelut erityislasten vanhempien kanssa.

Läsnä oleminen lapsille ja puolisolle tuntui kärsivän, en halua jäädä lapsille muistoksi jatkuvasti nettiin keskittyvänä äitinä.



Rosamunda perunaa

Ainoa some kanava jonka jätin itselleni käyttöön on tämä blogin ig. Siitä en koe minkäänlaista stressiä, postaan vain kuvia harrastuksistani ja seuraan itseäni inspiroivia, lähinnä puutarha ja ekologista elämäntapaa käsitteleviä tilejä. Onhan sekin sosiaalista mediaa, mutta rentouttaviin asioihin liittyvää. Siihen käytettävän ajan olen rajannut henkilökohtaiseen aikaani kuten tämän blogin kirjoittamisenkin.

Mitä tästä, somen rajoittamisesta, sitten olen hyötynyt? Aikaa olen saanut lisää, hetkeen keskittymiseni on parantunut, päänsärkyä on vähemmän sekä tyytyväisemmän perheen. Ainoa mitä olen kaivannut, anteeksi vaan nyt kaverit, on Kyösti amerikanbulldoggin päivitykset.. :D Olenkin antanut itselleni luvan käydä näitä lukemassa aina välillä. :D

Viinimarjoista saatiin taas monta litraa mehua