Kooste puutarhan kesästä

 

Ajattelin kirjoittaa koosteen puutarhan kesästä. Aloin laittamaan pihaamme vasta noin pari-kolme vuotta sitten, joten aika alkutekijöissä ollaan. Pihassa oli jonkin verran alkuperäisiä istutuksia, mutta erinäisissä remonteissa viitisen vuotta sitten, talon ympäriltä joudettiin kaivamaan ja juurakot siirtyivät ja osa hävisi. Vanhat omenapuut osoittautuivat lahoiksi yhden myrskyn aikana, jolloin yksi kaatui. Kaunis koristeomenapuu kuoli yhtenä kovana pakkastalvena vuosia sitten. Luumupuu ja pari punaherukkapensasta ovat edellisten asukkaiden istuttamia. Tätini toi meille mustaviinimarja pensaan joitakin vuosia sitten, joka on lähtenyt hyvin kasvamaan ja siitä saatiin jo monta litraa mehua. Toissa kesänä istutimme kolme Patriot Pensasmustikka pensasta. Niistä saatiin satoa heti ensimmäisenä vuonna.

Keväällä hankimme portiksi ruusukaaren, josta blogikin sai nimensä. Kaaren molemmin puolin istutin New Dawn köynnösruusujen taimet. Ruusuista on niin paljon ihania kuvia että teen niistä oman postauksen. Useampi uusi pensasruusukin tuli istutettua tänä kesänä.

Vanhempani antoivat lapsille koulunpäättäjäislahjaksi päärynäpuun, joka istutin vanhan leikkimökin sivustalle, toivottavasti on riittävän suojainen paikka päärynäpuulle. Kasvuvyöhykkeellä kaksi asutaan, joten pitäisi Pepi merkkisen päärynäpuun täällä menestyä. Halusin myös uusia omenapuita pihaamme ja ostin tänä kesänä yhden, Ananaskaneli merkkisen. Tämän pitäisi olla kestävä lajike. Toisen hankkiminen taitaa jäädä ensi kevääseen.

Anopilta saimme 15-vuotishääpäivälahjaksi lahjarahaa puutarhamyymälään jonka käytin pitkään haaveena olleeseen Ruusuorapihlajaan. Istutin sen "paraatipaikalle" etupihalle, lähelle sisäänkäyntiä. Puu oli jo melko iso ostettaessa, kaksi metrinen. Nyt peukut pystyyn että kestää talven vaurioitta ja kukkisi jo komeasti ensi kesänä. Täytyy nyt vielä laittaa tähän että, isäntä sai sitten uuden grillin, mieleiset hankinnat kummallekin hääpäiväksi. :D

Ruusuorapihjalan alle istutin Särkyneensydämen, se todella tykkäsi paikastaan, kun pieni taimi on kasvanut kesän aikana valtavan leveäksi.

Keskikesän alennusmyynneistä tein vielä pari hankintaa. Pikkujasmikkeen ja Helmiorapihlajan. Pikkujasmike pääsi etupihalle suklaakirsikan kaveriksi, mutta Helmiorapihlajan paikkaa mietin kuumeisesti. Varsinaista paikkaa sille ei ollut, mutta olin ihastunut puuhun puutarharyhmien kuvissa. Päätimme kaataa parkkipaikan vierestä jo nelimetrisiksi ehtineet koivut, ne olisivat isommaksi päästessään varjostaneet koko etupihan ja vieneet veden muilta kasveilta. Näiden paikalle pääsi sitten tämä Helmiorapihlajan taimi. Koivujen lähdön vaikutuksen näki heti, kun Hansaruusuaita lähti myös tien puolelta kasvamaan ja kukkimaan kunnolla.

Jalokärhöjä istutin kolme kappaletta, kiipeilemään vaahteran oksista tekemiini tikkaisiin keinun sivua vasten. Multi Blue ja Piilu kukkivat komeasti. John Paul taas kasvoi kyllä mittaa reippaasti mutta ei tehnyt kukkia ollenkaan.

 

 

Mieluisa yllätys oli, kun anoppini toi kaksi Alppikärhöä, jotka olivat hänellä kasvaneet ruukussa. Toiselle tein pyöreän kohopenkin luonnonkivistä portin pieleen ja toisen kaivoin kuusen viereen, toiveena kesäisin kukkiva kuusi. Tuo portinpieleen istuttamani Kärhö taisi tykätä kovasti uudesta paikastaan kun innostui kukkimaan vielä loppukesästä.

 

 

 

Etupihan kuusen ympärille istutin kaksi pallohortensian taimea. Vaaleanpunaisen Annabellen ja valkoisen tavallisen. Annabelle teki jo kukkiakin.

 

 

Nyt ei malttaisi odottaa ensi kesää kun piha on jo runsaampi uusien istutusten päästessä kunnolla kasvuun. Vielä jäi vähän tilaakin jäljelle, joten näitä syksyn sateisia päiviä voi käyttää ensi kesän istutusten suunnitteluun.

 

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

Sham-poo vai No-poo

Tämän päiväinen teksti käsittelee kemikaalien jättämistä ja luonnonmukaisuuteen siirtymistä hiustenpesussa. Kyllä, kuulostaa jo aika hipille, mutta kun kerron että kaikki hiuspohjan ärsytysoireeni ovat kadonneet ja hiusteni paksuus on kaksinkertaistunut, niin jatkathan lukemista.

Olen kärsinyt jo pidemmän aikaa hiuspohjan ongelmista. Ärsyttävästä kutinasta ja hiuksiakin on lähtenyt luvattoman paljon. Erilaisia hiustuotteita on tullut kokeiltua, markettitavarasta kampaamolaatuisiin. Joku kampaamon shampoo helpottikin oireita jonkin verran, jokseenkin aiheutti pohdintaa että pitääkö hiustenhoidon maksaa näin paljon. Hiusten värjäämisen lopetin jo pari vuotta sitten allergisoiduttuani väriaineelle. Olen raidoittanut kuitenkin hiuksiani tekniikalla jossa väriä ei laiteta päänahkaan.

Kylpyhuoneen purkkimäärä aiheutti jonkinmoista ahdistusta, muoviroskan määrähän oli ihan älytön. Samoin rahan meno erilaisiin hiusten hoito- ja muotoilutuotteisiin. Lähdin tutkimaan asiaa ja hetken googlettelun jälkeen löytyikin runsaasti materiaalia vaihtoehtoisista hiustenpesutavoista.

Ensin ostin kokeiltavaksi palashampoon, joka oli valmistettu luonnonmukaisista aineksista. Shampoo jätti kuitenkin hiukseni jotenkin klähmäisiksi, koitin toisenkin merkkistä, mutta ilmiö toistui. Kyseltyäni asiasta, sain tietoa että hiukset ilmeisesti vaativat aikaa tottuakseen palashampoon käyttöön ja voimakkaasti käsitellyiltä hiuksilta se voi viedä enemmän aikaa.

 Oma kärsivällisyyteni ei tähän totuttelu vaiheeseen riittänyt. Löysin Facebookissa shampoottomat ryhmän, josta aukenikin mielenkiintoinen maailma vaihtoehtoisiin hiustenpesutapoihin. Luin että jotkut jopa käyttävät pelkkää vettä hiusten pesuun. Ruisjauho- ja savipesu näyttivät olevan yleisempiä tekniikoita.

Ruisjauhot sisältävät luonnon sapoliinia ja ovatkin tehokas puhdistaja. Hiustenpesuun kannattaa käyttää sihtiruisjauhoja, jotka sekoitetaan veteen. Kuivapesuun jauhoja voi sitten käyttää ilman vettä. Omalle hiuspituudelleni tuntuu olevan riittävä kolme ruokalusikallista jauhoja noin desiin vettä sekoitettuna. Tattari- ja kaurajauhoilla on myös pesevä ominaisuus, mutta ei niin tehokas kuin ruisjauhoilla. Sopivat kuitenkin ilmeisesti hyvin kuivemmalle hiuslaadulle.

Savi imee hiuspohjasta ja hiuksista rasvaa ja likaa tehokkaasti. Käytän itse valkoista savea, jonka sekoitan veteen, annan hetken tekeytyä ja levitän kuiviin hiuksiin hiuspohjaan, annan vaikuttaa semmoisen vartin verran ennen suihkuun menoa ja huuhtelen päänahkaa hieroen pois. Savea saa tilattua mm. Limepop verkkokaupasta tai ostettua Ruohonjuuresta. Savia on erilaisia, kannattaa kokeilla mikä niistä sopii omalle hiuspohjalle. Vahvasti emäksisenä savipesu vaatii hapanhuuhtelun, tähän löytämiäni vaihtoehtoja ovat sitruunamehuhuuhtelu ja oma suosikkini omenaviinietikkahuuhtelu, jota käytän lähes joka kerta.

Omenaviinietikka huuhteen teen sekoittamalla n. kolmeen desiin vettä pari ruokalusikallista omenaviinietikkaa, joukkoon pari tippaa jotain mieleistä eteeristä öljyä. Pesun jälkeen kaadan huuhteen hiuksiini, jotkut huuhtelevat vielä vedellä, mutta itse jätän huuhteen hiuksiin. Se selvittää mukavasti hieman luonnonkiharoita hiuksiani ja tuo kiiltoa. Ja ei, etikan tuoksu ei jää hiuksiin, sitä varmasti jäit ihmettelemään. Hiuksiin jää vain tuon käyttämäni eteerisen öljyn tuoksu mietona.

Hiushuuhteita voi tehdä teestä, tummille hiuksille sopii musta tee, myös kahvi. Vaaleille mm. kamomillatee. Erilaisia yrttihuuhteita voi käyttää myös. Luonnonmukaisina hoitoina hiuksille olen käyttänyt hunajaa, kannattaa kuitenkin valita raakahunaja tai kotimainen luomuhunaja. Sokeria hiustenhoitoon käytettävä hunaja ei saa sisältää, se ei ilmeisesti tee hyvää hiuspohjalle. Toinen hyvä luonnonmukainen hoito, jonka jotkut sanovat myös puhdistavan hiuksia, on sokeriton omenasose. Tämä pehmentää hiuksia ja jättää myös ihanan tuoksun. Näiden hoitojen olen antanut vaikuttaa hiuksissa vaihtelevasti vartista tuntiin, pyyhkeen alla.

Luonnonkiharat hiukseni ovat melko takkuuntuvat joten pesun jälkeen laitan yleensä vielä hiuksiin jätettäväksi hoidoksi pari tippaa argan öljyä. Muitakin öljyjä voi varmasti käyttää, itselläni tuota argan öljyä sattui nyt olemaan.

Shampoon ja hoitoaineen käytön jätettyä hiuspohjani rasvoittui parin viikon ajan todella paljon, tuntui että hiuksissa tapahtui jonkinlainen puhdistuminen, niin kuin hiuspohja olisi puskenut ulos jotain kuona-aineita. Tämän jakson jälkeen hiuspohjan rasvoittuminen on tasaantunut ja shampooaikaisesta, joka toinen päivä pesurytmistä, olen pystynyt siirtymään kaksi kertaa viikossa pesuun.

Shampoosta luovuttuani olen luopunut myös muotoilutuotteista, hiustenkuivaimesta ja suoristusraudasta. Pesen hiukset iltaisin, joten nopealle kuivaamiselle ei ole enää tarvetta. On ollut mielenkiintoista huomata että kemikaaleista luopumisen jälkeen hiusten lähtö on vähentynyt huomattavasti, hiuspohjan kutina rauhoittunut ja hiukset ovat ilman mitään muotoilutuotteita ja föönaamisia tuuheat.

 Enkä voi olla kirjoittamatta että nautin älyttömästi tästä luonnonmukaisesta ja jotenkin alkukantaisesta tavasta peseytyä. Olen yrittänyt nyt, minimalistisempaan elämäntapaan siirryttyäni, keskittyä kaikessa juuri siihen mitä olen tekemässä, ajattelematta jo seuraavaa tehtävää tai tekemättä olevia asioita. Tämä luonnonmukainen hiustenpesutapa yhdistettynä luonnon eteeristen öljyjen rentouttavaan tuoksuun on saanut niinkin arkisen asian kuin hiustenpesun muuttumaan ajan pysäyttäväksi, stressiä lievittäväksi sekä mieltä että kehoa hoitavaksi hetkeksi arjen keskellä.

Nyt kasvattelen vanhoja vaaleita raitojani pois ja tarkoitus olisi kokeilla seuraavaksi ekokampaamossa käyntiä jossa hiukset värjätään kasvivärein. Kemikaaleihin ja muovipullomereen ei ole paluuta!

Leppoisaa lokakuuta!

Remonttia paossa

Pitkästä aikaa tulin avanneeksi läppärin, joka olikin hautautunut kirjojen alle, varmaan ihan hyväkin juttu. Instaa olen kyllä päivitellyt ahkerasti, kun tykkään kuvia ottaa. No mitä meille kuuluu? Meillä ollaan eletty putkiremontin ja karmean kaaoksen keskellä. Varastotiloja ja ruokakaappeja piti tyhjentää remonttimiesten tieltä ja kaikelle tavaralle, jota meiltä kummasti vieläkin löytyy, keksiä väliaikaisia paikkoja. Sen kummempia väliaikaisia säilytystiloja kun emme omista, niin kaikki on mukavasti kasattu olohuoneeseen, joka on ainoa huone jota remontti ei koske.

Itse kun rakastan minimalistista tyyliä, tämä hallitsematon kaaos saa aivotkin hallitsemattomaan kaaokseen. Inspiraatiota kirjoittamiseen, eikä oikein muuhunkaan ole ollut. Toisaalta remontti tuo hyvän mahdollisuuden käydä meidän loputkin tavarat läpi ja laittaa kiertoon kaikki tarpeeton. Miehelläni ja minulla on haaveena asua jossain vaiheessa mahdollisimman yksinkertaisesti, luonnon keskellä. Tilaa ja tavaraa vain juuri se tarpeellinen. Tällä hetkellä kolme lasta ja etenkin vanhimman lapsen erityistarpeet kuitenkin asettavat omat vaatimukset asumiselle. Tilaa meillä ei turhaa juuri nytkään ole ja onneksi iso piha suo vähän luontoa ympärille ja mahdollisuuden keittiöpuutarhaan, marjapensaisiin ja hedelmäpuihin.

Entä sitten tämän hetken tavoitteeni, elämän yksinkertaistaminen/hidastaminen ja luonnonmukaisuuteen pyrkiminen?

Tavarasta luopumista ollaan kyllä harrastettu jo vuoden ajan. Hissukseen, koska emme ole halunneet vaan heittää pois hyvää tavaraa, vaan myydä tai lahjoittaa tarvitseville. Facebook ryhmien kautta uudet omistajat tavaralle on kyllä löytynyt hyvinkin nopeasti. Päättämämme ostolakko on pitänyt hyvin, eikä uutta tavaraa ole tullut tilalle ja vapauden tunne on mahtava. Rakastan kyllä kauniita vaatteita edelleen, onneksi olemme siskoni kanssa saman kokoiset ja vaatteita vaihtelemalla saa aina välillä jotain "uutta" kivaa, vaatemäärän lisääntymättä sekä rahapussia laihduttamatta.

Alkaneessa syksyssä olen erityisen tyytyväinen siihen että lastemme harrastukset löytyivät kävelyetäisyydeltä kodistamme. Kolmen lapsen harrastuksiin kuljetukset plus vanhimman lääkäri/terapia kuljetukset ovat olleet melkoinen aika/bensa syöppö ja stressitekijä. Loppusyksystä siirrymme lääkäriasioissakin "omalle puolelle kaupunkia". Nämä asiat rauhoittaa elämäämme mukavasti ja vähentävät auton tarvetta. Toisen auton pois laittamistakin on tässä ajatustasolla väläytelty, katsotaan nyt...

Ekologisempaan ja kemikaalittomampaan elämään siirtymisen projekteja on meneillään useampikin, niistä myöhemmin lisää.

Kotoa ollaan koitettu pysyä tiukasti pois remonttimiesten tieltä ja onneksi ilmat ovat välillä suosineet ulkoilua ja marjastusta. Rakastan liikkua metsässä, siellä rauhoitun ja aivot sekä aistit lepäävät. Onneksi meiltä on vain muutamia kymmeniä metrejä metsäteiden alkuun ja innokas karhukoiramix kaverina. Postauksen kuvituksena tällä kertaa lempimaisemiani.

Nauttikaahan syksystä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Someahdistusta ja satokautta

Pensasmustikkaa ja kuukausimansikkaa

Puolentoista litran pullo ja ennätyskurpitsa

Ajattelin kirjoittaa muutamia pohdintojani nykyisestä suhtautumisestani somemaailmaan ja esitellä meidän satokauden kuvia.

Sosiaalinen media on nykypäivää ja joihinkin tarkoituksiin ihan hyväkin. Tunnen että meillä vanhemmilla on ihan vastuu opetella käyttämään sosiaalista mediaa, että osaamme opastaa ja valvoa lapsiamme siinä maailmassa.

"Hitaampaa" elämää tavoitellessani, päädyin kuitenkin sulkemaan henkilökohtaisen ig tilini ja Facebook-tiliäkin käytän nykyään vain tiedon etsimiseen eri aiheisista ryhmistä. Miksi sitten?



Perunan nostoa



Kuukausimansikasta sai satoa koko kesän

 Alun perin lähdin ig maailmaan vain jakaakseni lasten kuvia lähimmille sukulaisilleni, mutta niinhän siinä kävi että juttu lähti käsistä ja lopulta seuraajia ja seurattavia oli ihan liikaa.

Jotenkin vielä onnistuin kehittämään syyllisyyden tunteen itselleni jos en kaikkia kuvia katsonut ja "tykännyt". Olihan tuo kuvavirran seuraaminen myös jotenkin koukuttavaa. Huomasin että keskittymiskykyni on selkeästi heikentynyt mietin että johtuuko se nykyajan informaatiotulvasta.





 

Itseäni alkoi myös ärsyttää somen kiiltokuvamaisuus, ei nyt välttämättä muiden kohdalla, vaan ihan omalla kohdallani. Sekä se että kamera kädessä piti olla joka paikassa ja huomasin oikein miettiväni että tästähän saa hienon kuvan someen. Pysähdyin pohtimaan, että ehkä niistä hienoista hetkistä olisi vaan parempi nauttia siinä hetkessä rauhassa ja tallettaa ne sydämeen eikä someen kaikkien katsottaviksi. Mitä sillä edes loppujen lopuksi haen että ne omat hienoimmat hetket ja omat tai lasten poseeraukset laitetaan jatkuvasti ison seuraaja joukon nähtäville, joukossa ehkä ihmisiä joita ei olla edes henkilökohtaisesti tavattu.

Ihmisten elämän seuraaminen somessa alkoi tuntua raskaalta ja mietinkin että pitääkö oikeasti pysyä kärryillä jokaisen puolitutun elämässä. Ne hyvät ystävät sitten kertovat kuulumisensa ihan henkilökohtaisesti.



Ruusupapu



Keltaista kesäkurpitsaa ja pensaspapuja

Yhtenä somekanavana, jonka koen erityisen ärsyttäväksi, on WhatsApp-ryhmät. Kuuluin hetken aikaa yhteen sellaiseen, perusajatukseltaan ihan hyvään, erityislasten vanhempien vertaistukiryhmään. Verrattuna Facebook-ryhmiin, WhatsApp-ryhmistä informaatiotulva suorastaan hyökkää päälle puhelimen kautta. Facebook-ryhmään mennään etsimään ja kysymään tietoa, kun taas WhatsApp-ryhmä tuo postauksia puhelimeen jatkuvasti. Kuinka joskus sitä kaipaakaan vanhaa kunnon Nokiaa, joka oli vain puhelin matopeli extralla...  Koin tiedon etsimisen WhatsApp-ryhmästä hankalaksi, vastauksia useampiin kysymyksiin tulvi ryhmään ja keskustelua käytiin hyvin kirjavista aiheista, jotka ei liittyneet asiaan jonka vuoksi ryhmä oli perustettu. Suuren internetin vertaistukijoukon kanssa keskustelun sijasta, olen kokenut huomattavasti hyödyllisemmiksi henkilökohtaiset keskustelut erityislasten vanhempien kanssa.

Läsnä oleminen lapsille ja puolisolle tuntui kärsivän, en halua jäädä lapsille muistoksi jatkuvasti nettiin keskittyvänä äitinä.



Rosamunda perunaa

Ainoa some kanava jonka jätin itselleni käyttöön on tämä blogin ig. Siitä en koe minkäänlaista stressiä, postaan vain kuvia harrastuksistani ja seuraan itseäni inspiroivia, lähinnä puutarha ja ekologista elämäntapaa käsitteleviä tilejä. Onhan sekin sosiaalista mediaa, mutta rentouttaviin asioihin liittyvää. Siihen käytettävän ajan olen rajannut henkilökohtaiseen aikaani kuten tämän blogin kirjoittamisenkin.

Mitä tästä, somen rajoittamisesta, sitten olen hyötynyt? Aikaa olen saanut lisää, hetkeen keskittymiseni on parantunut, päänsärkyä on vähemmän sekä tyytyväisemmän perheen. Ainoa mitä olen kaivannut, anteeksi vaan nyt kaverit, on Kyösti amerikanbulldoggin päivitykset.. :D Olenkin antanut itselleni luvan käydä näitä lukemassa aina välillä. :D

Viinimarjoista saatiin taas monta litraa mehua

Kohti kemikaalittomampaa elämää kodinhoidossa

Edellisissä kirjoituksissa olen jo maininnut aistiyliherkkyydestä jota on jollain tasolla kaikilla perheessämme. Esikoisella on yhtenä diagnoosina aistisäätelyjärjestelmän poikkeavuus. Hän on todella kuormittunut koulupäivän jälkeen kaikesta aistiärsytyksestä ja olenkin halunnut tehdä kodista mahdollisimman lempeän aisteille. Olen myös itse herkistynyt joillekin synteettisille kemikaaleille joita käytetään mm. shampoossa ja pesuaineissa, saan niistä ihoärsytystä. Tämä on saanut pohtimaan miten voisimme kotona elää kuormittamatta elimistöämme turhaan.

Aiemmin kirjoitin etsineeni pitkään pyykinpesuainetta joka tehoaisi ja pitkän etsinnän jälkeen löysin kookosrasvasaippua rouheen, joka valmistetaan vain kookosrasvasta ja lipeästä. Pyykinhuuhteluun olen käyttänyt lorauksen väkiviinaetikkaa eteerisen öljyn kanssa. Luomulaatuisten eteeristen öljyjen en ole havainnut aiheuttavan ärsytystä meistä kellään.

Toimivasta yleispesuaineesta vinkkasin jo instagramin puolella. Palataan isoäitien aikaan ja haetaan puhdistusaineet ruokakaapista kaupan pesuaineosaston sijaan. Etikalla puhdistuu niin ikkunat, kuin muutkin kodin pinnat, vältytään elimistöä kuormittavilta kemikaaleilta eikä siitä synny jäämiä luontoon. Etikka on hapanta, joten se ehkäisee ja poistaa kalkkisaostumia sekä kiillottaa. Etikkaa ei pitäisi käyttää kuitenkaan kaakeli- ja silikonisaumoihin, eikä emali ja marmoripinnoille. Itseäni tuo etikan haju hieman tökkii ja valmistankin appelsiinin tuoksuista etikkaa liottamalla luomuappelsiinin kuoria parin viikon verran väkiviinaetikassa. Luin myös että sitrushedelmien kuorissa on limoneenia, joka on luontainen liuotin. Tästä etikka/appelsiini liuoksesta laimennan suihkupulloon yksi osa etikkaa ja 9 osaa vettä. Näin saa ihanan raikkaan appelsiinin tuoksuisen puhdistussuihkeen. Tähän voi käyttää myös minkä tahansa muun sitrushedelmän kuoria. Appelsiinejä nyt tulee vaan syötyä eniten. Hankaliin likatahroihin voi käyttää vahvempaa liuosta, silloin pitää vaan muistaa huuhdella pinta vedellä. Jos et halua liotella kuoria etikassa, voit tipauttaa muutaman tipan haluamaasi eteeristä öljyä väkiviinaetikan joukkoon.

 

 

Toinen ruokakaapista löytyvä puhdistusaineeksi soveltuva tuote on sooda. Happamasta etikasta poiketen, sooda on emäksinen aine. Emäksisenä aineena sooda poistaa rasvaa ja hajuja. Soodalla ja karhunkielellä olen saanut putsattua helposti kiinni palaneet kattilat sekä rasvaiset astiat. Se toimii myös hajunpoistaja mm. jääkaapissa. Viimeksi puhdistin sillä hometäpläisen uima-altaan kannen.

 

Yksi käyttämäni yleistuote, joka käy lähes kaikkeen, on Universal Stone.

 

 

 



Sen teho perustuu vihreään saippuaan, kiillotus saveen ja kasvipohjaiseen glyseriiniin.

 

Yksi todellinen yleistuote, joka käy hiustenpesusta tiskaukseen, on aito Marseille saippua eli oliiviöljysaippua. Huomioithan ostaessasi että tuote on aito Marseille saippua, Marseille saippuan nimellä myydään myös saippuoita joihin on lisätty synteettisiä hajusteita ja säilöntäaineita. Omani ostan Ruohonjuuresta.

 

Kuinka vähällä ihminen loppujen lopuksi kodinhoidossa pärjää! Lopputuloksena oman ja perheen kemikaalikuorman keventäminen ja säästyyhän tässä niitä euroja johonkin mukavampaan.

 

Lopuksi kuvia Kesämalvikeista, jotka kylvin suoraan maahan kesäkuun alussa. Tykkään kovasti näistä, pysyvät pystyssä hienosti sateista huolimatta ja ovat kukkineet pitkään.

 

Mukavaa viikkoa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Vähemmän on enemmän

 Viime syksynä koin jonkinlaisen väsähdyksen, jota oireilin rajusti fyysisesti. Elämässäni on tietysti kuormittavia asioita, joihin en voi vaikuttaa, mutta on myös asioita joita voisin muuttaa.

 Tapahtumat saivat pohtimaan elämän yksinkertaistamista, keskittymistä asioihin jotka oikeasti ovat tärkeitä, pyrkimiseen elämään "hidasta" hyvää elämää kiireisen maailman keskellä. Pääseminen tähän vaati monen muun asian ohella, niin oman ajatusmaailman järjestämistä kuin oman kodinkin. Tavaran määrä, erityisesti vaatteiden, aiheutti ahdistusta.

Vaatehimosta ahdistukseen
 Olen aina rakastanut ja ihaillut kauniita lasten vaatteita, joita oli kertynyt valtavasti. Ihania mekkoja, joita aistiyliherkät tyttäreni kiukutellen saattoivat ehkä kerran pari käyttää. Ulkoiluvaatteet olisivat riittäneet kymmenelle lapselle todellisen kolmen sijasta.
Luin paljon blogeja joissa esiteltiin kauniita ja suloisia lastenvaatteita, merkkejä joiden hinnat hipoivat pilviä. Kauppamaailma oli pureutunut hiljakseen mieleeni ja tehnyt tarpeettomasta tarpeita. Tarpeita jotka maksavat ja vaativat paljon rahaa ja työtunteja.

 Vaatetta oli kertynyt myös kierrätyksen kautta, ystäväpiirissäni on tehokasta kierrätystä lasten vaatteiden kesken, mikä on ihana asia. Olin kuitenkin ottanut vastaan aivan turhan paljon vaatetta, joiden peseminen, kaappiin viikkaus ja järjestäminen vei tolkuttomasti aikaa.
Pienen, ja isommankin lapsen, on hankalaa pitää järjestystä yllä vaatekaapissaan joka pursuilee ääriään myöten. Lapseni, joiden suusta se totuus usein kuullaan, olivat käytöksellään vihjanneet vaatemäärän turhuudesta jo monta kertaa, kaivamalla aina sen lemppari paidan ja verkkarit päälleen, vaikka sieltä pyykkikorista.

Sisustushaaveita ja todellisuus
 En ole ollut erityisen kova sisustaja, mutta jonkin verran kaikenlaista sisustustavaraa oli kertynyt. Ihailin sisustusblogien kiiltokuvamaisia koteja, kauniine, ylihintaisine huonekaluineen ja sisustustavaroineen. Rahaa sellaisiin ei ollut kuitenkaan laittaa, joten se aiheutti jonkinmoista tyytymättömyyttä.
 Ylenmääräinen sisustustavara kerää pölyä, lisää siivoukseen menevää aikaa ja kuinka tarpeellisia ovat loppujen lopuksi esimerkiksi kauniit, kalliit sisustustyynyt, kolmen lapsen ja viiden lemmikin perheessä. No joo, nehän ovat lattialla joka tapauksessa... Tavara ympärilläni, vaikka kauniskin, aiheutti jonkinlaista levottomuutta ja ahdistusta, sekä jatkuvaa siivoamista.

 

 

Pinkkiä kehiin

 Luin tietysti kuuluisan "pinkin kirjan", konmaritus ei ihan kaikilta osin minuun kolahtanut, mutta osa siitä hyvinkin. Aloitin karsimisen sisustustavarasta, lahjoitin tavaroita ystävilleni joiden tiesin niistä ilahtuvan ja joilla ehkä juuri nyt ei olisi niihin varaa.

  Huonekaluja emme ole, yhtä lipastoa lukuun ottamatta, ostaneet uusina, kaikki on kierrätyskeskuksesta tai kirpputoreilta hankittua sekä sukulaisilta saatuja. Tykkään kunnostaa vanhoja huonekaluja. Kuitenkin niitäkin oli kertynyt turhan paljon. Joitain tavaroita ja huonekaluja myytiin pois. Tavaran väheneminen ympäriltä tuntui yllättävän vapauttavalta.

 

 Kävin läpi oman vaatekaappini johon oli myös kertynyt ihan turhan paljon vaatetta. Osan myin pois ja osan lahjoitin eteenpäin. Selkeä vaatekaappi helpotti elämää yllättävän paljon. 

 Lasten vaatekaapit käytiin läpi yhdessä lasten kanssa. Mitkä vaatteet ovat niitä jotka tuntuvat mukavilta ja jotka ovat kivoja tyttöjen mielestä säästettiin. Kyllä sitä vaatetta lähtikin! Tytöillä on aivan erilainen maku vaatteiden suhteen, kuin mikä minun ajatusmaailmani on ollut siitä kuinka he pukeutuisivat. Juhlamekkojakin toki tarvitaan, mutta ei kaapillista samaa kokoa, kyllä muutama mieluisin riittää.

 

 Oli vapauttavaa katsoa siistejä kaappeja joissa oli vain juuri tarvittava määrä vaatetta. Ei yhtään vaatetta, jotka aiheuttavat nyrpistystä, joita puetaan vain "äidin mieliksi". Minun piti vain hyväksyä että jälkikasvuni ovat niitä luonnonlapsia jotka kulkevat paljain jaloin pehmeäksi kulunut, vuosikausia vanha kierrätysmekko päällä, ei niitä hienostuneimpia mutta varmasti niitä onnellisimpia. Pyykkiäkään ei kertynyt enää niin kuin ennen, kun kierto oli nopeampaa. Stressitaso väheni silmissä.

 

 

 

 Keittiöstä vähennettiin myös tavaraa, kuinka vähällä ihminen loppujen lopuksi pärjääkään ja kuinka vapauttavan tunteen tuo kun pursuavat kaapit ovat vaihtuneet vain tarpeelliseen. Keittiössä meillä on vielä menossa pieni hienosäätö, olemme vaihtaneet nopeasti kuluvat ja epäterveelliseltä tuntuvat teflonpannut vähitellen kalliimpiin mutta kestäviin pinnoittamattomiin materiaaleihin, joista ei irtoa mitään ylimääräistä ruokaan.

 

 

 

Kestävän kehityksen maritus

 Jotta en palaisi vähitellen samaan tavara ähkyyn ja ahdistukseen, olen halunnut tehdä tästä "marituksestani" kestävän kehityksen "marituksen". Se vaatii kyllä kokonaisvaltaista ajatusmaailman muutosta kulutuksen ja ostokäyttäytymisen suhteen.

 Ajatusmaailmaani suojellakseni oli myös harkittava "millaisessa seurassa vietän aikaani", luenko blogeja tai muuta materiaalia joissa ihaillaan kuluttamista, kalliita vaatteita, asusteita ja sisustusta. Ne voivat piirtää mieleen vähitellen kuviteltuja tarpeita tavaroista, tavaroista joilla en halua taas täyttää kotiani enkä laihduttaa lompakkoani. 

 

 Pidän toki edelleen kauneudesta ympärilläni, sitä voi löytää kuitenkin muualta kuin materiasta ja sisustaa voi kauniisti myös yksinkertaisemmin ja ilman jatkuvaa uuden ostamista.

  Aikaisemmin kävin huvikseni kiertelemässä kaupoilla, alennusprosentit olivat yhtä kuin tarve. Kun kerran halvalla sai, oli se ostettava pois, oli se sitten todellinen tarve tai ei. Päätin että jatkossa ostan vain tarpeeseen, ei sen takia että joku vaate tai tavara olisi kiva.

 

 Aloin ajatella kestävän kehityksen mukaisesti, kun tarve jollekin tuotteelle tulee, valitaan se sen mukaan että se kestää vuosia. Kestävään kehitykseen kuuluu myös vaatteista ja tavaroista huolehtiminen sekä kunnostaminen, vaatteita ja tavaroita korjataan eikä heitetä heti pois ja osteta uutta. Vaatteiden kierrätys ystäväpiirissä on hieno asia, mutta minun on opittava ottamaan vastaan vain tarvittava tai antamaan meille tarpeeton heti eteenpäin.

 

Vähemmän on todella enemmän

Ostaminen ja tavara voi tuoda hetkellistä hyvää oloa, mutta liiasta tavarasta luopuminen tuo kokemukseni mukaan pysyvää hyvää oloa, tasapainoa ja onnellisuutta. Nykyinen ajatusmaailmani kulutuksesta säästää rahaa,aikaa ja vähentää stressiä sekä onhan tässä ekologinen näkökulmakin tärkeänä mukana.

  Aikaa jää niihin olennaisiin asioihin, jotka tuovat todellista onnea ja hyvää oloa. Minulla niitä ovat esimerkiksi perhe, rakkaat ihmiset, luonto ja puutarhanhoito.

 

 Yhden rakkaan ihmisen, anoppini valokuvataiteilija Marjut Korhosen, töitä ovat kuvat tässä bloggauksessa. Lisää hänen töitään voit katsoa tästä ja sivustolta taiko.fi .

 

 

 

 Mukavaa ja aurinkoista uutta viikkoa teille kaikille! 

 





 

100% luonnollinen pyykkipäivä

Huomautan alkuun että tekstini ei ole maksettu mainos, vaan haluan kertoa kokeilemistani ja hyväksi havaitsemistani tuotteista eteenpäin.

Kemikaaliyliherkkyys on yhä yleisempää ja moni etsii toimivia tuotteita, jotka eivät aiheuta ärsytystä. Perheessämme on jokaisella jonkin asteista aistiyliherkkyyttä. Blogi kertoo matkastamme mahdollisemman vähäkemikaaliseen ja luonnonmukaiseen elämään.

Olen etsinyt jo vähän aikaa toimivaa luonnonmukaista pyykinpesuainetta. Tietysti myös ekologinen puoli valinnoissa on minulle tärkeä. Pyykin huuhteluaineena käytän pyykkietikkaa. Alun perin kiinnostuin luonnonmukaisista pyykinpesuaineista kestovaippojen myötä. Silloin kuulin pesupähkinöistä, joita käytinkin pyykinpesuun ja tein niistä pesuaineliuosta. Kuitenkin tuo pesupähkinöiden käyttö tuntui vähän työläältä, eikä pesutuloskaan ollut paras mahdollinen. Vuosien myötä olen kokeillut useita ekopyykinpesuaineita, mutta koskaan ei ihan kaikki ollut kohdallaan. Pesutulos oli joissain huono. Mietitytti myös miksi maksaa vedestä, jota nestemäisissä pesuaineissa on suurin osa. Muoviputeleitten määrä myös hirvitti. Myös kotimaisuus olisi tärkeää, työllisyyden ja kuljetusnäkökulman takia.

 

 

 

 





Sain Butik-O nimisestä nettikaupasta näytteen Pipi`s Creations:in ekologista pyykkiraastetta. Raasteen valmistusaineet ovat: kookosrasva, vesi ja lipeä. Saippua valmistetaan Suomessa. Se sopii sekä konepesuun että käsinpesuun. Annostelu on ruokalusikallinen pesua kohti. Tuotteen voi annostella sellaisenaan pesuainelokeroon tai liuottaa pieneen määrään lämmintä vettä pesupalloon. Pyykkisaippuan ylirasvoitus on 0%, jotta se poistaa pyykistä rasvan hyvin ja on valmistettu nimenomaan pyykinpesua varten, ei ihonhoitoon. Raasteesta voi valmistaa myös suihkutettavan yleispuhdistusaineen sulattamalla sen lämpimään veteen. (25g raastetta/5 dl vettä).

 

 

 

 

 

Kokeilin raastetta ensin lakanapyykkiin, sekaan laitoin todella likaisen puuvillapöytäliinan joka oli lojunut pyykkikorissa pari päivää. Raastetta ruokalusikallinen pesupalloon ja kone pyörimään 60 asteen ohjelmalla. Ihmetys oli kyllä melkoinen, kun koneesta tuli täysin puhdas liina. Piti oikein ulos mennä tutkimaan, näenkö oikein. Puhdas oli! Seuraavaksi ajattelin iskeä kehään raskaan sarjan haasteen: valkoinen puuvillamekko isolla hampurilaiskastike tahralla, pesuohje 30 astetta, lojunut pyykkikopassa pari päivää, ei esikäsittelyä tahralle. Sekoittelin ruokalusikallisen raastetta lämpimään veteen pesupallossa. Mekko ja muutamia muita valkoisia 30 asteen vaatteita rumpuun. Pesutulos: tahraton! Tämä tuntui jo uskomattomalta, harmittaa kun en kuvannut teille tahraa tänne blogiin. Puhtaan mekon sentään tajusin näin uutena bloggarinakin ikuistamaan. Seuraavana päivänä kokeilin raastetta vielä värilliselle 40 asteen pyykille ja tulos oli erinomainen taas. Näyttää siltä että etsintä on päättynyt ja tämä pyykkiraaste pääsi jatkoon. Butik-O:n Johanna kertoi että pyykkiraastetta on tulossa myyntiin myös palana. Tästä voi raastaa itse pyykkiraasteen. Tämä onkin edullisempi vaihtoehto, jota aion kokeilla.

 

 

 

Loistavan valkoinen lempimekkoni



 



 

 

Mukavaa uutta viikkoa ja aurinkoisia päiviä!